SC Alavus naiset
 
Eli tekstiä tällä kertaa kesäharjoittelusta.

Kesäharjoittelua on monenmoista ja siitä ollaan montaa mieltä. Mitä se siis on ja mitä siihen kuuluu? Toisten mielestä mailaan ei tarvitsisi koskea koko kesänä, toisten harjoitteluun kuuluu pelailua muutaman kerran viikossa, ja toiset harjoittelevat lähes samoin kuin talvisin. Kesä on kuitenkin fyysisen harjoittelun kannalta tärkein jakso. Kesätreenaaminen on erittäin suositeltavaa kaikille. Kesäharjoittelun tulisi poiketa harjoittelusta kauden aikana.

Ihminen tekee mieluiten niitä asioita joissa on hyvä. Omien heikkouksien tunnistaminen ja niiden kehittäminen onkin sitten sitä millä erotellaan voittajat ja häviäjät. Ja onhan se niinkin, että kun tarpeeksi kehittää ja harjoittelee niitä omia huonoja puoliaan, pian ne eivät ole heikkouksia, vaan sellaisia ominaisuuksia, joiden parissa työnteko onkin mukavaa.

Kesäharjoittelun tavoitteena on joillakin perusominaisuuksien perustan tekeminen ja kehittäminen. Salibandy on nopeus- ja taitolaji, johon kestävyyden puolelta liittyy nopeuskestävyys. Näiden ominaisuuksien harjoittamiselle luodaan kesällä perustaa. Tämä näkyy kestävyysharjoitteiden painottamisessa intervalliharjoitteisiin. Toki huoltavia aerobisia lenkkejäkin on ohjelmassa. Näin siis, mikäli jotain salibandyvalmennuksesta ymmärtää. 

Nyt otan esille muutamia erilaisia harjoituskulttuureja.

1. Kesä ilman mailaa ja palloa – vai 500 laukausta päivässä?

Eli keskitytään täysin fyysiseen puoleen. Kenelle tämä on tehokasta? Kuka näin treenaa? Lenkkiä, punttia, lenkkiä ja lenkkiä. Loikkia ja hyppyjä, intervalleja ja mäkijuoksuja. Toisilla salibandyn tilalla voi olla muut pallopelit, esim. pesä- tai jalkapallo. Näiden lajien nopeat suunnanmuutokset ja räjähtävät lähdöt ovat erittäin hyödyllisiä.

Juokseminen saattaa käydä tylsäksi, mutta on joiltain osin myös erittäin palkitsevaa. Jos malttaa pysyä kesällä erossa mailasta, pallottelu on taas syksyllä jotenkin hauskempaa - ja helpompaa. Mikäli ei ole koskaan kokeillut, suosittelen. Joillekin sopii, joillekin ei. Pallotuntuma kyllä palaa nopeasti. Pieni tauko lajista kasvattaa usein vain nälkää kaudella. Mutta tietenkin ihmiset, pelaajat, ovat erilaisia, joillekin tämä sopii, joillekin ei.

Vai pitäisikö kesällä hioa seuraavan kauden kuvioita, ettei niihin mene koko kautta? Vaikea kysymys.




2. Yhteiset treenit - ”Kesä tulee mittaamaan ensi kauden joukkueen todellisen sitoutumisen tason”

Olisi mielestäni paras vaihtoehto, mutta kaikille ei helppo toteuttaa. Mikäli asut 50 km:n päässä joukkueesta, ei ole järkevää mennä sata kilometriä edestakaisin pelkän lenkin takia. Paitsi jos on rahaa ja aikaa, niin mikäs siinä sitten ;) Etäosastot ovat usein vähintään yhtä sitoutuneita kuin muut pelaajat, joten uskallan väittää, että heihin ei peli talvellakaan kaadu, vaikka eivät kaikissa yhteistreeneissä olisikaan kesällä käyneet.

Toinen kysymys on, täytyisikö myös valmentajan olla mukana treeneissä? Useat haluavat kai pitää kesälomaa, minkä myös joukkue saa? :)

Ulkokaukalo tai katusähly nyt joillakin kuuluvat kesäharjoitteluun. Myönnetään, on tullut kokeiltua ja eroaahan se lajiharjoittelusta, mutta yhtä kaikki hauskaa ;)

Kyse on siitä, miten laadukasta yhteinen harjoittelu on. Siihen pitää satsata. Suunnitella kokonaisuus ja sen päälle miettiä yksittäisten harjoituskertojen harjoitteet niin, että ne kehittävät kaikkia. Tavoitteena pitää olla se, että kaikki lähtevät treeneistä sillä mielellä, että tänään mentiin taas eteenpäin. Joukkuelajissa joudutaan valitettavasti toisinaan tekemään kompromisseja.



3. Kaveriporukalla treenaaminen – kyseessä on kuitenkin joukkuelaji

Ei yleistä, mutta käyhän se näinkin. Joukkueella ei ole yhteisiä harjoituksia, mutta omatoiminen yksin harjoittelu ei luonnistu. Siispä muutaman hengen innokas porukka kasaan ja lenkille! Pienessä porukassa harjoitteleminen antaa motivaatiota ja auttaa tiukoissa paikoissa. Ja kukas haluaa jäädä kavereita huonommaksi? Kahden tai kolmen hengen porukkakin voi olla riittävä ja mikäs olisi parempi tapa kohottaa ketjukavereiden tuntemista kuin heidän kanssaan treenaaminen.



4. Omatoimiset treenit - ”Se että valmentaja on ne suunnitellut ja laittanut ohjelmiin, ei vielä tee kenestäkään huippua. Ne pitää tehdä.”

Monien mielestä huono ratkaisu, kun edes kaikilla liigapelaajilla ei ole riittävästi itsekuria tällaiseen. Niin, yhä useampi liigaseura on jättänyt ne jopa kokonaan. Alasarjoista ja junioreista nyt puhumattakaan. Tietenkin lahjakkaat pelaajat, jotka tähtäävät pitkälle, ovat asia erikseen. Ja jos joukkue ei näe kesän aikana, miten käy yhteishengen? Toisaalta mikäli joukkue on pysynyt hyvin kasassa ja muutoksia on tullut vähän, pieni tauko pelikavereista ei varmaankaan tee pahaa. Mikäli haluaa joukkueesta paremman, kannattaa kehittää itseään, sanoi eräs Juhani Tamminen.



5. Yhteistreenit + omatoiminen harjoittelu – Keskity kaikkeen mitä teet

Jotkut käyttävät kesän jaksotusta. Tässä esimerkki. Kesä siis jaetaan erilaisiin jaksoihin, vaikkapa neljään tai kuuteen. Ensin totuttelujakso – eli myös huonokuntoisemmat pääsevät mukaan vauhtiin. Sitten vaikka nopeus- ja/tai voimajakso, johon kuuluu mäkitreeniä, HIIT:iä/IV:tä, punttia, loikkaa, hyppelyitä jne. Sitten tulee tehojakso, kaikenlaista ja täysillä. Sitten on vielä perusjakso, lenkkiä, loikkaa, punttia. Tehojaksosta voi alkaa myös salibandytreenit, alkukesä on vain jalkapalloa ja muita pallopelejä. Ja onhan vielä omatoiminen jakso... Ja vaikka mitä. Jokaisella joukkueella omanlaisensa. Monilla tietenkin se yksi tai kaksi kertaa viikossa yhteistä pelailua ja omatoimiharjoittelun suosittelemista ;)



-hl





P.S. Haha, kolmosdivarissako kesäharjoittelua? :D Taisitte mennä lankaan ;)
Picture